Yksi upeimmista autiotaloista tähän mennessä. Ajoimme nimettömiä teitä ja välillä nimettyjäkin noin 7km kunnes saavuimme oletetulle sijainnille. Paikka oli todella syrjäinen vaikkakin sijaitsi Päijät-Hämeen maakunnassa. Mitään viitteitä polusta saati tiestä ei ollut havaittavissa tälle kohteelle. Vanhoista maanmittauslaitoksen kartoista olin katsellut miltä rakennuskanta -60 luvulla oli näyttänyt. Navetta, ladot, aitat ja muut olivat raunioina, mutta onneksi se arvokkain maatilan päärakennus oli suojattu peltikatolla joskus ja luonnonkivi perustuksia tuettu. Völjäri tuentaa/oikaisua kenties voisi myös ajatella. Auringon polttama ja ajan patinoima hirsiseinän pinta se osaa vaan olla kaunista.
Sisältä tämä autiotalo olis suorastaan museo Arabia astioita, upeita puusepän tuoleja, kenkäsuutarin lestejä, puisia taloudenhoito tarvikkeita ja vaikka mitä vanhan ajan esineistöä. Tuvan uunin "perustukset" graniitti lohkareet vaikuttivat jotenkin vanhemmalta kuin tiilistä muurattu uuni.

Sen verran oli hiirien tai myyrien jätöksiä, että täytyy toivoa ettei tule myyräkuumetta.Kylläpä sitä yksi vikkelä nähtiin seinää pitkin kipittävänkin. Paluu matkalla piti pysähtyä punkki syyniin, kun Hytönen huomasi kädellään punkin menevän.

#historia #menneisyys #entisaika