Ei murhetta kun vain olla saan, Isän lapsena aina (Heng. Laulukirja 339)
Armoa kaikki, armoa vaan (H.laulukirja 323, luettuna) , rukous, Herran siunaus.

HL 339
Ei murhetta, kun vain olla saan
mä Herran lapsena aina.
Kun Hän mua johtavi armossaan,
niin eivät kuormani paina.

Kerto: On kätkössä multa huominen,
ei palaa eilinen päivä.
Ja tänään seurassa Jeesuksen
jää kauas huolien häivä.

Ei huolta, kun Hän on Isäni,
ei lastaan unhoittaa saata.
Hän tasoittaa täällä polkuni
ja kohden vie kotimaata.

Hän Isä aina on ihmeinen.
En tahdo murhetta kantaa.
Ken pukee lehdonkin vuokkosen,
myös mulle kaiken voi antaa.

On ilman aittoja varpunen.
Sen Isä ruokkivi kyllä.
Niin eikö armonsa ihmeinen
myös minun huoliini yllä?